Kaatumisia ja onnistumisia

Hei vaan kaikille!
Tänään oli kyllä kerrankin oikeasti kivaa koulussa, kun meillä oli talviliikuntapäivä ja sai halutessaan lähteä laskettelemaan Ukko- tai Loma-Kolille. Mie lähin sitten laskettelemaan Loma-Kolille Sannan ja muutamien muiden kanssa ja uskaltauduin jopa ottamaan laudan toissakertaisesta lautailufiaskosta huolimatta. En onneksi joutunut katumaan päätöstäni kertaakaan (:

Hurjan stylenä ensimmäisen kerran mäen päällä.

Meidän liikunnanope siinä sitten kanssa neuvo ja autto hississä sekä laskemisessakin. Tietenkin aluks oltiin siellä rinteessä perseellään ja vaikka miten muuten päin, mutta hississä pääsin jo toisella yrittämällä ihan ylös asti. (Kyseessä on siis lastenmäki ja se sellainen pikkuhissi.) Sitten vaan lähettiin lanaamalla alas ja kaatuiltiin varmaan yhen laskun aikana ainakin viisi kertaa :) Aika hyvä saldo siis. Pikkuhiljaa se siitä alkoi kuitenkin luonnistua ja pääsinkin sitten jo suhteellisen tasasta vauhtia mäkeä alas. Myö harjoteltiin tekemään myös ongenkoukkuja, eli lähetään ensin laskemaan vasen jalka eellä ja sitten siirretään painoa eteen niin, että kääntyy selkä alarinteeseen päin. Näin ainakin olisi pitänyt tapahtua, mutta arvatkaapas miten miulle kävi. Mie lähin tietenkin sujottamaan ihan hirveetä kyytiä mäkeä alas ja vaikka kuinka siirsin painoa eteen, niin se lauta ei vaan suostunu kääntymään. Ei siis auttanu muu kuin kaatuu siiten polvilleen ja se kyllä sattu. Tuo sama ongenkoukku onnistu toisin päin paljo paremmin. Sillon lähettiin laskemaan alas taas vasen jalka edellä ja sitten siirrettiin painoa kantapäille niin, että oltiin taas ihan kasvot menosuuntaan. Tää onnistu ihan hyvin ja loppujen lopuksi mie päädyinkin sitten kääntelemään sitä lautaa vähän omalla tyylillä :)

Välillä käytiin myös syömässä koululta mukaan otettuja eväitä ja kaks miun ja Sannan kaveriikin vaihto sitten lautoihin, kun olivat aikasemmin laskeneet suksilla. Niitä tuli sitten vähä neuvottuu vaikken mie itekkään vielä kunnolla osannu. Viimeset laskemiset menikin sitten aika yli odotusten, vaikken mie vieläkään osannu kääntyy ihan oikein. Hauskaa kuitenkin oli (:

Puol kahelta lähettiin linkalla takas koululle kipeiden ja velttojen jalkojen kanssa.

Tuolla kaukana suksivuokraamo ja kahvio.

I believe I can fly

Taas taitaa tulla turinoitua ihan vain parin kuluneen päivän tapahtumista, kun ei nyt tullut mitään kovin hienoa postausaihetta mieleen.

Perjantaina koulussa oli hiukan tylsistynyt fiilis, kun ehkä mie vasta silloin tajusin ihan oikeasti, että miun on lopetettava baletin tanssiminen, kun menee vain nämä treenit yksinkertaisesti liian rankoiksi. Varsinkin nyt, kun on kevätesityksen tulossa. Muutenkin väsytti ja ärsytti koko päivän, eikä välillä edes tiennyt mikä ärsyttää. Oli vain sellainen yleisesti masentunut fiilis.

Päästiin kuitenkin taas pitkästä aikaa tallille ja oli kyllä ihana nousta hevosen selkään, vaikka tehtiinkin ihan vain perusjuttuja tunnilla. Se huonompi juttu olikin sitten se, kun tuli taas aika hurjan kova ikävä entiselle tallille ja etenkin Geenaa, miun entistä hoitohevosta. (Rakkaudella sinua muistaen.)

Aluksi tehtiin paljon voltteja, taivuteltiin hyvin ja keskityttiin istuntaan. Alkuverryttelyn jälkeen tehtiin toiselle pitkällesivulle vasta-asetuksella voltti ja lähes heti sen perään tehtiin voltti myötäasetuksella. Pointtina oli saada kaikki ulkoavut nopeasti läpi ja etää hevonen on tarkasti avuilla ja pohkeen edessä. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin sitten voltti harjoitusravissa, jonka puolesta välistä piti nostaa laukka ja tehdä toinen voltti laukassa heti perään. Sitten jatkettiin koko loppusivu laukassa siten, ettei oltu uralla vaan reilusti sen sisäpuolella. Tässäkin jutussa piti keskittyä ulkoapuihin ja rentoon hyvin rullaavaan laukkaan. Aivan perusjuttuja siis tehtiin. Olisi kyllä kova halu päästä taas hyppimään esteitä aikasen pitkän tauon jälkeen ja tuntea ihan oikeasti etenevänsä ja kehittyvänsä ratsastajana.

On se vaan niin erilaista käydä nykyisin vielä pienemmällä tallilla kuin ennen. Tosi hassulta tuntuu myös, kun siellä on aina kaikki aivan hurjan siististi. Eihän se tietenkään huono asia ole, mutta ei siellä oikeastaan ole sitten muuta tekemistä kuin ratsastaa. Itse kun tottui tekemään paljon kaikkia tallihommia viimeisen kahdeksan vuoden aikana, niin nyt on vähän hassua, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin riisua ja harjata hevonen tunnin jälkeen. Oli kuitenkin mukavaa käydä tallilla ja fiiliskin nousi sitten siellä tallilla ollessa.

Lauantaina (eli tänään) heti varttia vaille kaksitoista mie lähin Joensuuhun ylimääräisiin balettitreeneihin sen kevätesityksen roolin takia. Miulla on siis periaatteessa ensimmäistä kertaa elämässäni oikea rooli jossakin esityksessä. Wow! Ja vielä saan kärkitossutkin jalkaan esitykseen ensimmäisen kerran elämässäni. Olen tanssinut 11 vuotta, joten tuntuuhan se aika hienolta päästä nyt vihdoinkin esiintymään niillä. Kyllä se jännittääkin, kun miettii sitä, että entä jos mie vaikka niksautan nilkkani siellä lavalla ja koko homma menee ihan pipariks. Onneks siihen esitykseen on vielä pari kuukautta aikaa (: Treenattiin siis niissä ylimääräsissä harjotuksissa koreografia läpi eikä siinä muuta sitten kerinnytkään. Aika lyhyt se on se esitys, mutta ehkä se on kuitenkin niin parempi, kun ei koskaan ennen olla tehty kärkitossuilla muualla, kuin treeneissä.


Nyt oon taas kuitenkin ihan sekasin sen miun baletin lopettamispäätöksen kanssa. Entä jos mie en haluiskaan lopettaa sitä, mutta se käy vain liian rankaks? Äärh... Miks jonkun tämmösen päättäminen pitää olla näin vaikeeta? Tuollaista yritän siis päässäni ratkoa ja samalla lukea kaksiin kokeisiin, jotka on seuraavalla viikolla. Uskonto on maanantaina ja bilsa torstaina ja nyt ainakin tuntuu, etten osaa kummastakaan paljoo yhtään mitään. Sitten, kun siinä bilsan kokeessa on jotain lintujen ääniä ja arvatkaa vain muistanko mie niitä. No, en tietenkään. Sitten kaiken hyvä huipuksi pitäin taas kuunnella muutama kappale yleisen musiikkitiedon tulevaa koetta varten. (Niitä kappaleita on ihan miljoonia!) Tällaista siis tälle päivälle (:

Loppusoitto - kirja-arvostelu

Tässä nyt sitten tulee tämä Loppusoiton kirja-arvostelu, mistä jo puhuinkin tuossa edellisessä postauksessa.

Loppusoiton kansikuva

Fallen Archangel - saagan kotisivut

Nimi: Loppusoitto
Kirjailija: Becca Fitzpatrick

Edellisen Langennut enkeli-sarjasta ilmestyneet kirjat: Langennut enkeli, Riitasointu ja Hiljaisuus (Kaikki ehdottomasti lukemisen arvoisia!)

Laitan tähän alkuun tärkeimmistä henkilöistä pientä esittelyä ja selitän muutamat sanat, jotta ne, jotka eivät ole lukeneet tästä sarjasta yhtäkään kirjaa niin pysyisivät myös kärryillä :)

Sanasto:
Nefili: Nefili on ihmisen ja langenneen enkelin jälkeläinen.
Langennut enkeli: Jonkin rikoksen tehnyt ja näin ollen taivaasta karkoitettu enkeli, jonka siivet on revitty irti. Siipien arvet ovat langenneiden enkelien heikko kohta.
Vasallin uskollisuuden vala: Kaikki nefilit joutuvat jossakin elämänsä vaiheessa vannomaan valan, jonka avulla langennut enkeli voi ottaa nefilivasallinsa ruumiin haltuun aina juutalaisten hesvánkuun aikaan. (Nora ja Vee säästyivät kuitenkin tältä valalta.)

Henkilöt:
Nora Grey: Nora on tavallinen lukioikäinen tyttö -tai niin hän ainakin luuli- sillä hänelle selvisi, että on sukua nefileille. Nora oli kuitenkin syntynyt ihmisenä ja vain syntymämerkki ranteessa kertoi, että hänen suvussaan on nefileitä. Noran biologinen isä, Hank Millar, johtaa suurta nefiliarmeijaa ja hänen tavoitteenaan oli hävitää langenneiden enkelien rotu ja vapauttaa nefilit orjuudesta. Tästä kaikesta tietämätön Nora hämmästyi suuresti, kun hänelle selvisi, että hänen on pakko tappaa Hank. Nyt hänestä on tehty nefiliarmeijan johtaja ja aivan aito nefili Hankille vannottujen valojen myötä. Johtajuus käy Noralle kuitenkin raskaaksi, sillä hänen on pakko pysyä vallassa ja johtaa nefilit voittoon, koska muuten hän ja hänen äitinsä kuolisivat. Tämä oli Hankille vannotun valan ehto. Noran ja Patchin suhde on myös vaakalaudalla tämän kaiken hässäkän keskellä.

Patch: Patch on langennut enkeli, joka rakastui Noraan heti ensimmäisellä kerralla tavattuaan tytön. Patchin ja Noran suhde on ollut kivikkoinen ja välillä jo erossa ollut pari tajusi lopulta, etteivät tule toimeen ilman toisiaan. Patch ei ole mukana langenneiden enkelien ja nefilien välisessä sodassa, mutta nyt hän taistelee omastaan ja heidän molempien vapaudesta yhdessä Noran rinnalla.

Vee Sky: Vee on Noran paras ystävä ja he jakavat keskenään kaikki salaisuutensa, tai niin ainakin oli. Viimeisessä kirjassa he salaavat toisiltaan asioita ja lopulta selviääkin, että myös Vee on nefili. Lopulta tytöt taistelevat yhdessä langenneita enkeleitä vastaan.

Dante Matterazzi: Dante tulee mukaan juoneen vasta sarjan viimeisessä osassa, mutta on kuitenkin lopulta aika merkittävä henkilö. Dante on hyvin korkeassa asemassa oleva nefili, josta tuleekin sitten Noran henkilökohtainen valmentaja ja wnb- poikaystävä. Tämä sen takia, jotta muut nefilit rupeaisivat arvostamaan ja kunnioittamaan Noraa sekä osoittamaan luottamustaan hänelle. Kirjan edetessä selviää, että Dante on loikannut langenneiden enkelien puolelle ja havittelee Noran paikkaa johtajana, koska hän tietää, että jos Nora suistetaan vallasta, hän ja hänen äitinsä kuolevat. Dante on siis marssittamassa nefileitä suoraan langenneiden enkelien syliin ja entistä tiukemmin orjuuteen.

Tässä oli nyt ehkä kaikki ne tärkeimmät henkilöt. Nyt laitan tähän loppuun vielä omia odotuksiani ja ajatuksiani tästä kirjasta ja lopun hiukan lyhennellyn juonikuvion.

Ensiodotukset olivat tämän kirjan kohdalla aikasen korkealla, koska olin pitänyt sarjan edellisistä osista todella paljon, joten odotin, että tämä olisi täydellinen lopetus sarjalle. Takakansiteksti ei laskenut vähääkään niitä, sillä siinä oli onnistuttu hyvin paljastamatta liikaa kirjan juonesta.

Kirjan ensimmäiset sivut olivat melko sekavat, enkä ihan heti saanut kiinni siitä, missä nyt oltiin menossa. Kirja oikeastaan alkoi heti siitä, mihin edellinen oli loppunut ja tämä ehkä aiheutti sen pienen sekavuuden, koska en siitä edellisestä kirjasta muistanut juuri mitään. Juoni kuitenkin selkiytyi ja vetäisi ainakin minut aivan täysin mukaansa.

Patchin ja Noran tarinaa on ollut ihanaa seurata ja tämä kirja oli todella hyvä lopetus tälle tarinalle. Vaikka välillä vaikuttaa, että he eivät lopulta saisikaan toisiaan, niin kaikki kuitenkin kääntyvät parhain päin. Jotkin asiat kirjassa tekevät siitä hiukan ennalta arvattavan ja se harmittaa minua, koska muuten koko sarjan idea on aivan uusi. (Itse en ainakaan ole törmännyt vastaaviin kirjoihin.) Kirjassa on myös tapahtumia, jotka hiukan ahdistavat tai muuten työntävät pois kirjan luota. (Mahdollisimman hankalasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärsitte :)) Noran päätös valehdella Patchille juomastaan paholaisvoimasta työntää oksia rattaisiin eikä tuo ainakaan hirveästi houkuttele lukemaan kirjaa. Lopulta tämäkin asia selviää ja kaikki on siltä osin hyvin.

Kirjan lopetus on hieno, mutta taas kerran ennalta arvattava. Melkein lopussa Patch joutuu helvettiin, koska hänen yksi entisten siipiensä sulista poltetaan. (Jokaisen langenneen enkelin siiven yksi sulka on taivaassa tallessa arkkienkeleillä.) Tämä pääsi tapahtumaan, koska aiemmin Patch ja Nora hankkivat kaikkien langenneiden enkelten sulat erään maan päällä toimineen arkkienkelin kautta. Sulat oli sitten tarkoitus polttaa ja lopettaa sota, mutta ne joutuivatkin matkan varrella vääriin käsiin ja siinä mukana paloi myös Patchin sulka. Patch kuitenkin pääsi livahtamaan pois helvetistä Danten avatessa sen portit paholaisvoiman avulla ja kaikki muutkin langenneet enkelit pääsivät pois. Lopulta kirjassa on siis kaikki hyvin. Patch ja Nora saavat toisensa ja Vee löytää uuden poikaystävän, vaikka ensimmäinen kuoli nefilien ja langenneiden enkelien lopputaistelussa. Kirja loppuu siihen, kun Vee ja hänen uusi poikaystävänsä menevät naimisiin kolme vuotta myöhemmin. Tulevaisuus näyttää siis valoisalta.

Kokonaisuudessaan kirja oli todella hyvä ja mukaansa tempaava, vaikka välistä juoni olikin aika ennalta arvattava.

(Hiukan sekavaa tekstiä mutta toivottavasti tajusitte :))

I HATE MONDAYS

(Kukaan ei tosiaankaan tiennyt tuota.)

Hello!

Tänään onkin sitten se iki-ihana maanantaina. Koulu alkoi siis tänään hiihtoloman jälkeen ja arvatkaa vaan kuinka väsytti, varsinkin aamulla. Tuntui siltä, että haluis painaa vaan silmät kiinni ja unohtaa, missä on ja mitä piti tehä. No, niin nyt ei kuitenkaan voinu tehdä, joten pakko oli kituuttaa koulussa. Yheltä sai sentähen kahvia, kun meidän koululla on yheltä alkavalla välitunnilla välipalakahvio, mistä saa sitten ostaa leipää, hedelmiä, kahvia ja välillä on jopa jäätelöö tai pullaa yms.

Koulupäivä meni nyt ihan okei, mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Mutta sitten on se pianotunti... Arvatkaa vaan, miten paljo mieluummin mie oisin ollu tallilla tai vaikka ees kotona vaan lagaamassa. Tunti meni miten nyt yleensä. Ihan hyvin siis. En kyllä ollut taaskaan harjotellu kovinkaan paljo, mut hitaasti ne kuitenkin edistyy ne kappaleet. Yks hyvä puoli tässäkin päivässä kuitenkin oli, että pääsin käymään kirjastossa ja lainasin sieltä varaamani kirjan, Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli-sarjan viimesen osan, Loppusoiton. Alotin tässä nyt sitä sitten pikkusen lukee, vaikka miun kyllä pitäs enneminkin selailla yhtä hirmu paksuu nivaskaa, joka saatiin koulusta liittyen nou hätä-kokeisiin. Eipä oo tullu järin siihen tutustuttuu. Loppusoitosta saatte kuitenkin myöhemmin sitten kirja-arvostelun, kunha mie sen ensin kerkiin lukee.

Tästä postauksesta tuli kyllä nyt ihan superlyhyt, eikä kuviakaan tänään kerinny ottamaan, joten jäi nyt sitten tälläseksi.  Seuraavan kerran saatte sitten taas joitakin kuvia ja hiukan enemmän muutakin sisältöä :)

I'M GONNA GIVE ALL MY SECRETS AWAY

Heii!

Päätimpä nyt tulla turisemaan teille hiukan kuluneen lomaviikon tapahtumista, jos siinä nyt on edes hirveästi kertomista. Muutaman kuvan laitan tähän mukaan.

Aloitetaan näin alkuun lauantaista. Sanna lähti aamupäivästä Joensuuhun tanssitunneille ja minä jäin kotiin ja ainakin yritin tehdä jotakin järkevää. No, siitä taisi tulla kaikkea muuta kuin järkevää. Lähinnä istuin koneella ja päivitin hevostalli.nettiä. Eipä siinä sen kummempia illempana minullakin alkoi sitten Sannan kanssa yhteinen jazz-tunti ja siellä selvisi millainen kevätnäytös meillä tulisi olemaan. Näytös olisi sellainen trillerimäinen tarina. Se on aika pitkä juttu, enkä oikein itsekkään enää muista sitä kokonaan, joten taidan jättää nyt kirjoittamatta. Lauantai meni siis siinä, eli mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut.

Sunnuntaina mentiin Sannan kanssa viettämään hiukan myöhästyneitä kaverin synttäreitä leffaillan ja merkeissä. Ensiksi paistettiin brownies ja sitten käveltiin vuokraamaan R-kioskilta leffa. Päätettiin ottaa sitten Nälkäpeli. Ja tämä tosiaan oli ensimmäinen kerta, kun katsoin kyseisen elokuvan. (Tiedän, elokuvasivistykseni on hyvin pieni.) Lähdettiin siis takaisin leffa kainalossamme ja matkan varrella käytiin kaupassa ostamassa hiukkasen karkkia leffaa varten. Kun päästiin siltä reissulta, suötiin patonkeja ja sitä brownieta, joka oli kylläkin hiukan kuiva ja aika tuju, koska siihen tuli vähän liikaa kaakaojauhetta. Leffa kesti reilun kaksituntia, joten olikin jo ihan ilta, kun se oli katsottu. Nälkäpeli oli ihan perushyvä leffa, mutta ei voi sanoa, että katsoisin ihan varmasti uudestaan. Aika erikoinen elokuva sinänsä, koska siinä oli välistä ääntä tosi vähän ja musiikkiakaan ei juuri ollut. Näin kului siis sunnuntai, mukavaa oli, eikä tarvinnut ainakaan koko päivää nyhjöttää koneella istumassa.

Itseasiassa pidän aika paljon tästä laukusta.

Maanantaina käytiin Sannan ja äidin kanssa kaupungissa junalla, joka lähti jo 8.19. Aluksi käytiin syömässä Arnoldsissa donitsit ja juotiin kahvit, kun oli vielä aika aikainen aamu. Sen jälkeen lähdettiinkin sitten kiertelemään kauppoja. Tarkoituksena oli löytää rippimekko, jota ei tietenkään löytynyt ja joku kätevä pieni laukku, jota voisi sitten käyttää Brightonissa, kun sinne olen Sannan kanssa menossa ensi kesänä kielikurssille. Se laukku tosiaan löytyi kuin löytyikin H&M:ltä ja ihan hieno se olikin. Ennen kuin lähdettiin syömään Rossoon niin tuntui kyllä, että kuolen väsymykseen ja olin aivan varma, että olen tulossa kipeäksi. Ei oikein huvittanut tehdä mitään ja olisi vain halunnut kotiin, mutta syömässä käytyä olo paranikin kummasti ja sainkin sitten koko loppupäivän nauraa äidin hölmöille jutuille.
 

Vili katsoo tuleeko takaa joku :)

Tiistai olikin taas sitten pelkää kotona möllöttämistä. Ulkona käytiin Vilin kanssa myös tänään ja otettiin kuviakin, kun kerta oli niin hieno auringon paiste silloin. Tiistaina taidettiin tehdä myös Nelly.comiin tilaus kahdesta rippimekosta.
Tässä muutama kuva, jotka tuli otettua.





Keskiviikkona Sannalla oli yksi tanssitunti, korvauskerta kuitenkin, koska muuten olisi jäänyt hurjana oppetajan sairauden/muiden menojen takia tunteja välistä. Minä siis olin taas kerran kotona. Kävin minä kuitenkin Vilin kanssa ulkona ja piirsinkin hiukan. Valmiin kuvan saatte nähdä sitten hiukan myöhemmin.

Torstaina päästiin tallille. Kuvia ei valitettavasti ole, koska kamera ei tietenkään jaksanut lähteä matkaan mukaan. Meillä oli siis ratsastustunti ja koulujuttuja tehtiin. Aika helppoja asioita olivat, kun meidän (minun ja Sannan) lisäksi siinä ratsasti sellainen tätiratsastaja, joka oli sitten hiukan enemmän aloittelija kuin me. Ensin tehtiin alkuverryttelyksi voltteja ja pitkät sivut vasta-asetuksella. Minä jo toivoin, että oltaisi tehty edes voltteja vasta-asetuksella, mutta ei. Tämän jälkeen lähdettiin vähän laukassa työskentelemään. Sekään ei ollut vaikeaa. Pointtina oli se, että saataisiin tasainen ja rento laukka pääty-ympyrälle. Tunnin ideana taisi muutenkin olla, että saataisi hevonen kulkemaan mahdollisimman rentona ja tekemään kaikki pyydetyt asiat mahdollisimman pienillä avuilla ja helposti. Sellainen tunti siis tällä kertaa. Toivon tosiaan, että kohta päästäisi hyppelehtimään hiukan esteitä.

Perjantaina käytiin sitten tallilla, missä oltiin tunneilla jouluun 2012 asti. (Tästä stoorista sitten lisää myöhemmin.) Ensin otettiin omistajan apuna hevoset sisälle, koska oli jo ilta ja sitten harjailtiin ne ja putsattiin käytävä ja muuta pientä. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Ratsastamaan ei tällä kertaa ruvettu.

Lauantaina ei taas sitten tapahtunutkaan oikeastaan mitään. Jazz-tunnin oli tarkoitus olla, mutta opettajan sairastumisen takia se sitten perutiin. Hiukan on ollut mieli maassa, koska selvisi, ettemme pääsisikään käymään joka toinen viikko entisellä tallilla jolla kävimme. (Tästä en tänne nyt valitettavasti rupea kertomaan sen enempää.) Tosiaan nyt näillä näkymin päästään ratsastamaan vain joka toinen viikko ja se tosiaan harmittaa. Tällä hetkellä jaksan vielä kuitenkin toivoa, että yhdeksännellä luokalla päästäisi sitten taas hiukan aktiivisemmin käymään tallilla ja jos lukioaikaan saataisi se vuokrahevonen, mistä ainakin minä olen haaveillut. Tämä nyt ei ole kuitenkaan vielä kovin ajankohtainen asia, eikä vielä kovin varmakaan, mutta saahan se ihminen toivoa ja haaveilla.

Tänäänkään tuskin tapahtuu mitään erikoista. Sanna lähti show-tunnille ja minä tulin äsken ulkoa, kun kävin Vilin kanssa lenkillä. Ei sitä nyt kyllä kovin lenkkeilyksi voinut sanoa, kun herra ei taas tahtonut liikahtaa juuri mihinkään, nuoleskeli vain tassujaan ja olisi halunnut koko ajan mennä heinälatoon tai autotalliin. Huomenna alkaa siis tosiaan koulu ja viimeinen neljäsosa ennen kesälomaa ja kasiluokan loppumista! Vielä laitan tähän pari kuvaa tältä päivältä.

OLEN AINA TARTTUNUT JOKA SEKUNTIIN JA SE ON SATTUNUT, MUTTA SYDÄN SANOI NIIN

Heissan!

Ei kyllä uskoisi, että minäkin sain blogin aikaiseksi tehtyä. Haaveilin toki sellaisen tekeväni, mutta aina tuntui olevan se "entä jos". Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Ajattelin kirjoittaa tänne omasta elämästäni, harrastuksistani ja yritän joskus jopa ottaa kantaa joihinkin itseäni kiinnostaviin asioihin. Nyt ensiksi kerron kuitenkin hiukan itsestäni.

Minä karvahattuja sovittamassa.

Olen siis Mari (koko nimeltäni Mari Johanna), 1998 syntynyt tyttö Enosta, jolla on ehkä vähän liikaakin harrastuksia (tai ainakin välillä tuntuu siltä). Soitan pianoa maanantaisin, tanssin balettia tiistaina, keskiviikkona ja torstaina (tai ainakin vielä tällä hetkellä) ja jazzia lauantaina, käyn tällä hetkellä ratsastamassa joka toinen perjantai (mutta toivon tosiaan, että tähän asiaan tulisi muutos nyt mahdollisimman pian), luen sekä piirrän. Pianon soittamisen voisin kyllä lopettaa heti paikalla, mutta sitä on kuitenkin jäljellä  kohta enää yksi vuosi, joten kaipa se on suoritettava loppuun. Balettia olen tanssinut kohta 11 vuotta ja jazzia melkein yhtä pitkään. Ratsastamisen aloitin 6-vuotiaana ja oman hoitohevosen sain 10-vuotiaana. Kirjoja luen todella paljon ja tulevaisuudessa tulette varmaan saamaan myös kirja-arvosteluja. (Etenkin kaikki Harry Potterit tulen arvostelemaan tänne :)) Eniten tulee piirreltyä hevosia ja omista myös piirretyn virtuaalitallin, jonne tulee sitten väkerrettyä niin hevosia, kuin maisemiakin. Valokuviakin otan joskus, mutta minulla on aika onnettoman huono kamera, joten en sitä mitenkään varsinaisesti harrasta.

Luonteeltani olen melko valoisa persoona, mutta joskus on taipumusta hiukan turhaan jossitteluun ja harmitteluun. Pidän paljon luonnonläheisistä väreistä ja vaikka moni ehkä voisi luulla, että olen kesäihminen, niin täytyy sanoa, että pidän paljon loppukeväästä ja alkusyksystä. No, ne ovat kyllä aika lähellä kesää, mutta silti. Pidän tosiaan todella paljon eläimistä, etenkin kissoista ja hevosista ja toivon, että tulevaisuudessa omistaisin näitä molempia. Yritän pitää koko ajan yllä positiivista elämänasennetta, vaikka joka paikassa sanotaan, että pessimisti ei pety, niin on se kuitenkin sillä lailla, että optimisti saa paljon enemmän irti elämästä. Joskus on kuitenkin niitä hetkiä, kun mikään ei kiinnosta ja kaikki tuntuu menevän aivan perseelleen, niin silloin pidän oikein kunnon pääni sisäinen paasaamisen ja väittelyn itselleni. Kyllä se siitä sitten vähitellen alkaa taas elämä hymyillä vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Luonteenpiirteikseni voisi myös lukea sosiaalisuuden ja avoimuuden. Tulen melko hyvin ihmisten kanssa toimeen, mutta välillä tuntuu, etten kuitenkaan ystävysty uusien ihmisten kanssa kovin helposti. Olen myös aika huolehtivainen ja pikkutarkka, jotka toisinaan käyvät siskoni hermoille, kun yritän aamulla patistaa vauhtia hommiin :) Pikkutarkkuus taas näkyy siinä, että huoneeni on oikeastaan aina siisti, paitsi mitä nyt koulupöydällä joitakin papereita tai kirjoja on välillä levällään. Muuten esim. kaikki vaatteet ovat kaapissa ja kirjat hyllyssä.

Jos nyt tähän vielä jotakin omista tulevaisuuden suunnitelmistakin kirjoittaisi, niin tällä hetkellä haaveena on ainakin käydä lukio ja sen jälkeen lähteä yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä. Haaveammattini tällä hetkellä onkin esikoulunopettaja. Harrastuksistanikin haluaisin toki pitää kiinni myös jatkossa, etenkin ratsastaminen ja tanssiminen ovat niitä, jotka ovat lähellä sydäntä. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe itseäni tanssimassa enää aikuisena, mutta ratsastamista ja hevosten kanssa puuhastelua haluaisin jatkaa läpi elämän siitä kuitenkaan ammattia itselleni tekemättä. Tanssimistakin jatkan kuitenkin lukiossa ja miksi ei yliopistossakin.

Vili syksyllä 2012.

Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja kaksoissisko Sanna sekä maatiaiskissa Vili. Vilin kanssa tulee lenkkeiltyä (totta se on, me siis käytämme kissaamme ulkona aivan kuin pientä koiraa) jonkin verran, mutta sitäkin melko harvoin, koska viikko-ohjelmani on aikasen täyteen ahdettu. Sannan kanssa olemme lähes kaikkialla yhdessä ja välillä naurammekin, että miten tulemme selviämään, kun asumme omissa asunnoissamme :)

En nyt ryhdy kirjoittamaan kokonaista elämänkertaa, joten saatte nyt ehkä tyytyä tällaiseen pieneen kuvaukseen itsestäni. Harrastuksistani tulette kyllä varmasti kuulemaan vielä jatkossakin. Kuvia minulla on itsestäni hyvin vähän, koska en vain yksinkertaisesti osaa ottaa niitä.
Nyt toivotan kuitenkin hauskoja lukuhetkiä blogini parissa ja hauskaa kevättä kaikille!