Muutama päivä takaperin käytiin Joensuussa kiertelemässä vähän kauppoja ja sieltä mukaan tarttuikin oikein ihana laukku. Se on kyllä aika kova, mutta oli se silti pakko saada.
Seppälästä löytyi myös tällainen aika perus T-paita. Yleensä en hirveästi tykkää pitää paitoja, joissa on minkäänlaisia pääkalloja, mutta tämä jostain syystä kummasti miellytti silmää. Ostin myös Vero Modasta mustan bandeaun, mutta siitä nyt ei valitettavasti ole kunnollista kuvaa.
Samalla kaupunkireissulla käytiin Sannan kanssa myös kampaajalla värjäämässä hieman hiuksia. Itse otin pelkkiä raitoja atooppisen ihoni takia. Ei näistä hiuksista ehkä ihan niin vaaleat kauttaaltaan tulleet, kuin mitä olisin halunnut, mutta pakkohan näiden on nyt kelvata varmaan melkein jouluun asti.
Eilen käytiin sitten Sannan kanssa eräällä yksityistallilla tässä lähellä ratsastelemassa ja katsomassa jos vaikka siitä olisi saatu talli, jolla käydä jatkossakin ratsastamassa. Odotukset olivat hurjan korkealla, koska siellä oltaisi ratsastettu pelkästään tallitöitä vastaan ja omistajakin sanoi, että voitaisiin pitää hevosia kuin omiamme. Ei se nyt kuitenkaan aivan niin hieno paikka ollut kuin mitä odotin. Kenttä oli hieman kallellaan ja siinä oli jokseenkin hankalaa ratsastaa ex-ravurilla, joka tuntui kaatuvan melkein jokaisella voltilla sisäänpäin. Laukkoja se ei nostanut oikein kunnolla ollenkaan, vaan ne olivat sellaisia hirmuisia kiihdytysnostoja. Yksi vuonohevonen tallilla olisi ollut, joka olisi myös osannutkin vähän enemmän kaikkea, mutta luultavasti emme kuitenkaan sinne mene enää ratsastamaan, vaan käymme tutustumassa Kantelesärkän talliin, joka on siis iso ratsastuskoulu hieman kauempana. Vähän masentunut fiilis jäi, kun ajattelin, että tuolla voisi ainakin välillä vain humputella hevosilla maastossa ja kentällä ilman satulaakin ja leikkiä, että olisi ihan oma vuokrahevonen. Täytyy vain jaksaa toivoa, että ehkä sellaisen saisi sitten, kunhan muutetaan Joensuuhun ja jos vaikka pääsisi silloin valmentautumaan ja kisaamaankin. Välillä taas kuitenkin rasittaa koko ajatus, kun vanhemmat ovat koko hevosharrastusta vastaan ja itse ei aina jaksaisi taistella vastaan. Toivon kuitenkin, että kaikki vielä tämänkin osalta menisi hyvin, ikuinen optimisti kun olen.
Tässä ollaan myös jo pari päivää fiilistelty oikein urakalla tuota meidän lähestyvää kielimatkaa ja tämä onkin viimeinen postaus ennen sinne lähtöä. Kielimatkablogistani voitte kuitenkin seurata hieman paremmin matkani etenemistä ja varmaan sinne kirjoittelenkin sitten reissun jälkeen tarkat selostukset kaikesta, mitä on nähty ja koettu. Kielimatkan aikana ei ainakaan tähän blogiin postauksia tule, eli saatte sitten kaksi viikkoa odotella seuraavaa kirjoitusta. Tänään onkin sitten kovasti pakattu ja kiukuttukin, miten saadaan kaikki tavarat mahtumaan mukaan ja että tuliaisille ja uusille vaatteillekin jäisi vielä tilaa. Lentokoneeseen siis nousen keskiviikkona jo varttiavaille yhdeksän, eli se tietää hyvin aikaista herätystä aamulla.
Valitettavasti tästä postauksesta tuli kyllä nyt aivan hurjan tylsä ja pitkäveteinen, kun tämä kirjoitusinnostus ei ole aivan huipussaan, mutta eiköhän sitä asiaa taas riitä, kunhan päästään sieltä kielimatkalta kotiin asti. Sitä ennen voitte katsella kielimatkablogiani, jos vaikka kerkiäisin sinne jotakin postailla ja nauttikaahan vielä kesälomasta, joka kohta on jo valitettavasti ohi.
