 |
| Silloin, kun ulkona oli vielä ihanan värikästä. |
 |
| Ja silloin, kun ulkona oli vielä lunta. |
 |
| Eikä Viliä voi unohtaa yhdestäkään kirjoituksesta. |
Paljon on kerinnyt taas tapahtua tässä välissä, kun en ole tänne kirjoitellut. Syyslomat on vietetty ja koulussa on taas istuttava aina sinne jouluun asti. Lumesta ei ole enää tietoakaan vaikka sitä vielä pari päivää sitten olikin ihan reilusti maassa. Taas on ulkona vastassa vain kaljut puut ja harmaa taivas.
Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin hukkunut oman pääni sisään. Tuntuu taas että on hirveästi tekemistä, vaikkei sitä oikeastaan edes ole niin kauhean paljoa. Perjantaina ratsastustunti meni kuin sumussa ja nyt olo on aika lannistunut. Mikään ei oikein ota onnistuakseen. Ehkä tämä sitten on sitä syysväsymystä.
