Yhdessä jaksamme juosta kovempaa maaliin saakka

Ah meidän niin ihana Potter-maratoni juostiin päätökseen keskiviikkona kello 13.30 Sannan ja kaverimme Saijan kanssa. Aikaa siihen kaikkeen meni noin 24 tuntia. Kuvia suuren suuresta tapahtumasta ei valitettavasti ole, koska jännittävissä fiiliksissä kameratkin unohtuivat laukun pohjalle.

Tiistaina minä ja Sanna saavuimme siis kaverimme Saijan luo lähtöpaikalle noin puoli kahdelta tiistaina ja kello 14.00 pääsimmekin aloittamaan maratoonimme luonnollisesti ensimmäisestä leffasta Harry Potter ja viisasten kivi. Naurulta ei säästytty, sillä niin hupaisia pienet Harry, Ron ja Hermione olivat. Kaksi elokuvaa katsottiin aivan yhteen putkeen tietenkin apunamme suklaa, karkit ja suolapähkinät sekä limppari.

Olisikohan kello ollut seitsemät, kun raahauduimme keittiöön tekemään itsellemme pizaa valmiista pakastepohjista. Juttelimme siinä syödessä niitä näitä aina hevosista omiin vanhempiin ja lukioon siirtymiseen asti. Saijan koira pyöri myös mukana ja sen hauskat ulinat ja örinät saivat ihan nauramaan.

Melkein yhdeksän taisi kellossa jo vilkkua ennen kuin jatkoimme juoksuamme kohti maalia kolmannen leffan kera. Leffaeväitä mutustimme lähinnä syömisen ilosta sillä kenelläkään ei oikeastaan ollut enää nälkä, mutta oli silti mukava saada jotain hyvää suuhun. Puoli yhdentoista aikoihin saimme kolmannen elokuvan päätökseen ja jatkoimme eteenpäin täyttä höyryä. Tätä ennen taidettiin vaihdella jo yöpaitoja päälle ja koiraakin oli ruokittu ja uusi limpparipullo avattu. Liekehtivä pikari oli edelleen yhtä jännittävä kuin aikaisemminkin, mutta siinä vaiheessa juoksutahtimme oli ehkä himpun jo hiipunut. Kaikkien jalkoja taisi jo väsyttää hurja juoksutahtimme.

Yhden aikaan yöllä olimme päässeet puoleen väliin maratoonissamme ja siirryimme pesemään hampaita. Muutaman laskutoimituksen jälkeen selvisi, että meidän täytyisi herätä jo neljältä katsomaan loput elokuvat tai muuten emme pääsisi maaliin ennen kahta. Sillä valitettavasti miun ja Sannan täytyi lähteä kotiin jo silloin. Siispä herätys soittamaan puoli neljältä keskiviikkona. Itse nukuin ehkä tunnin ja Sanna ei välttämättä ollenkaan. Tästä huolimatta väsymys ei oikeastaan aivan kauheasti ainakaan painanut Hedwig's Themen alkaessa soida herätykseksi. Yhen kerran kuitenkin torkutin sillä Saija ei vielä ollut herränyt ensimmäiseen soittoon.

Neljältä aloitimme siis katsomaan elokuvaa Harry Potter ja feeniksin kilta. Saija nukahti uudestaan jo melko alussa, mutta minä ja Sanna jatkoimme katsomista urheina maratoonareina. Kello hipoi puoli kuutta, kun elokuva loppui ja Saijakin availi silmiään. Minäkin päätin jättää Puoliverisen prinssin väliin sillä se oli katsottu viimeksi huhtikuussa. Saija ja minä nukuimme, joten Sanna vielä viimeisenä urheana maratoonarina katsoi myös Puoliverisen prinssin alusta loppuun. Minäkin liityin kuitenkin seuraan ehkä tunnin kuluttua ja katsoinkin elokuvan sitten loppuun asti.

Puoliverisen prinssin jälkeen kello oli noin puoli yhdeksän aamulla ja Saijakin heräsi vihdoin. Aamupalaakin käytiin syömässä ennen kuin siirryimme toiseksi viimeiseen elokuvaan eli Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa ykköseen. Hiukan matkasta ränsistyneinä jatkoimme urheina matkaamme ja jännitimme Harryn, Ronin ja Hermionen puolesta. (Tai ainakin minä jännitin:) ) Viimeinen elokuva koitti oikeastaan liian nopeasti ja se se vasta olikin huikeaa katseltavaa vaikka olihan sekin katsottu jo kerran läpi aikaisemmin ja kirjakin oli jo luettu. Aivan yhtä hieno se silti oli kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Noin puoli kahden aikaan pääsimme maaliin hiukan väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Muutamia ekstrojakin katselimme ja nyt jälkeen päin tuntuu melkein väärältä, etten itkenyt oikeasti yhdessäkään kohdassa vaikka kylläkin sitten tärisin senkin edestä. Muuta hauska juttu tarttui myös mukaan maratoonin varrelta, nimittäin Harryn saksiele Puoliverisessä prinssissä, Dumbledoren kolme pyöräytystä riittänee Azkabanin vangista ja Ronin viljelemä oh bloody hell. (Kahta ensimmäistä ette varmaan ymmärrä, jos ette ole katsoneet tarkasti kyseisiä leffoja.) Ja tietenkin, "After all this time, Severus? -Always, said Snape"

Illalla oli kyllä olo kuin kuolleella kalalla, mutta missään nimessä en olisi jättänyt tätä kokemusta välistä. Sannan kanssa ollankin mietitty, että tämä täytyy ottaa vielä monta kertaa uusiksi. Nyt on tietenkin ikävä takaisin Tylypahkaan ja Viistokujalle, mutta jo heinäkuussa minä ja Sanna matkustamme Harry Potterin maahan ja kohti Viistokujaa (jos vain löydämme Lontoosta Vuotavan noidankattilan ja vielä osaamme avata sen hienon tiiliseinän).



Nyt sunnuntaina alkaakin ripari ja miusta on oikeastaan ihan mukava lähteä sinne. Vällillä pitää nähdä joitakin muita maisemia kuin omaa pihamaata. Siitä varmaan kerronkin sitten jotain kunhan ensin pääsen sinne asti.