Ja toivon et löydät mut pellolta vaik meit on miljoona

Koulun alkamispäiväksi olisi merkattu tiistai 13.7. ja se tarkoittaisi sitä, että huomenna olisi hinattava luut ylös sängystä jo seitsemältä ja raahauduttava yhdeksäksi kouluun. Kuinka tämä kesä näin nopeasti meni? Välillä tulee sellainen jee-fiilis, että pääsee taas kouluun ja näkemään ystäviä, mutta sitten iskee tajuntaan, että seuraava loma on vasta syysloma ja kuinka jaksan ahkeroida sinne asti. Kaikilta osin tämä syksy jotenkin tuntuu erilaiselta kuin muut syksyt, sillä tämä on viimeinen syksy peruskoulussa ja nyt ei mennäkään enää niille tutuille ja turvallisille balettitunneille vaan show- ja nykytanssitunneille. Ratsastamisenkin kanssa kaikki suunnitelmat romuttuivat, sillä eihän myö mattimyöhäiset enää Kantelesärkkän tunneille mahduttu. Välillä vain tulee mieleen, että kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan jos hevoskärpänen ei olisi ikinä puraissutkaan.

Mutta jospa nyt siirryttäisiin enemmän siihen itse asiaan. Tai ei minulla kyllä varsinaisesti mitään yhtä kunnollista asiaa ole. Tänään käytiin kuitenkin pitkästäaikaa kunnolla ratsastamassa ja minä sain alleni puoliverisen kauramopon nimeltä Essi. Lähes koko tunti pyörittiin isolla keskiympyrällä ja alkuun aina suurennettiin sitä väistöllä ulospäin käynnissä ja ravissa. Sitten aloitettiin työskentelemään laukassa ja pyrittiin saamaan siinä ympyrällä mahdollisimman tasaista ja nättiä laukkaa ja vielä pidettyä se sellaisena. Tehtävät olivat tosi helppoja ja ne sujuivatkin oikein hyvin. Kovasti kyllä odotan sitä, että päästäisiin hyppäämään esteitä sillä itse ainakin pidän ehkä enemmän esteiden hyppäämisestä vaikka pääasiassa koulua aina väännetäänkin.

Ei miulla tainnutkaan olla mitään ihmeellistä asiaa, ei edes kuvia, vaikka tästä postauksesta piti tulla jotenkin hieno. Eipäs tullutkaan. Jotenkin tosi epätodellinen olo, huomenna alkaa koulu, eikä sitten voi vain miettiä päivällä, että katsoisiko jonkin leffan vai avaisiko koneen ja jäisi siihen vain lagittamaan. Nyt on tullut kuunneltua myös aika paljon musiikkia. Miun listahitiksi on varmaan noussut PistePisteen Viljaa, se vain on niin nätti biisi ja jollain hassulla tavalla kuvastaa miun olotilaa juuri nyt.



Nyt en kuitenkaan taida enää kiusata teitä turhanpäiväisillä löpinöilläni. Toivotan vain, että ihanaa syksyä nyt kaikille ja yritetään selvitä taas yhdestä pitkästä ja kylmästä talvesta uuteen kevääseen.