Syksy on hiipinyt nenän eteen ihan huomaamatta ja nyt vasta mie huomaan sen oikeasti. Punaiset posket ja kylmät, kirpeän tuulen kangistamat sormet. Mie oon ihan varmasti syksytyttö.
Perjantaina käytiin tallilla ja oli taas ihanaa istua hevosen selässä ja tuntea, kuinka sen lihakset liikkuu. Yhdestä karsinasta kurkisteli uusi hevonen, kaunis liinaharjainen suomen tamma ja minä olin onnellinen katsellessani sen sieviä ja uteliaita silmiä.
Kokeita riittää koulussa ja meidän kone on rikki, joten postauksia tulee nyt paljon vähemmän ja lyhyempiä, mutta toivottavasti jaksatte odottaa. On vain niin paljon helpompaa käpertyä nojatuoliin Harry Potterin kanssa, kuin ruveta väsäämään siedettävää tekstiä kännykällä.
No comments:
Post a Comment